Paras puoli yksin asumisessa on ehdottomasti se, ettei tarvitse ottaa ketään eikä mitään huomioon. Jaa no koira. Toki vein töistä tullessa koiran ensin lenkille. Pesin pyykkiä ja ripustelin kuivumaan. Sitten oli kuuma ja olin levon tarpeessa. Ei muuta kuin yöpaituli päälle ja sänkyyn lukemaan. Ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei seuranpitoa kellekään. Nukuin pari tuntia, niin kuin usein töitten jälkeen. Nukkuminen on ihanaa!

Heräsin nälkään. Tein eilen salaattia ison kulhollisen mukaillen Annie Hawkesin "Kypsä poimittavaksi"  -kirjan ohjetta. Kirja kertoo Italian maaseudusta ja siinä usein kuvataan ruokaa. Kahdeksan tomaattia, punasipuli (korvasin suomalaisilla sipulinvarsilla), paprika, oliiveja (ostin isoja yrttimarinoituja), loraus oliiviöljyä (laitoin rypsiöljyä ja hiukan balsamicoetikkaa). Seuraavan kerran sotken etikkaan hiukan siirappia. Oon syönyt tätä salaattia sellaisenaa, sitten tonnikalan kanssa ja äsken raejuuston kanssa. Oikein hyvää. Yksinkertaiset asiat ovat hyviä. Jälkiruuaksi söin rasvatonta maustamatonta jogurttia hasselpähkinöiden, ananaksen ja niiden kummien rusinantapaisten oranssinruskeiden juttujen kanssa, oisko joku Goya-marja tms. Huipputerveellinen kuulema. Mä söisin terveellisesti, jos en herkuttelisi. Tänään on mennyt aamupuuron ja kaalilaatikon lisäksi pari pullapalaa ja suklaakuorrutettu jäätelö. Nytkin ois kova leivonnaishimo.

Koko viikon suunnittelin, että tänään lähden ulos. Oli niin kivaa silloin viimeksi. Ja kun eksäkin vinoili, että on mun oma valinta, jos oon yksinäinen. Nyt ei oikein innosta. Jos katsois telkkaa.