Mä olen ollut vuoden selibaatissa. Varmaan siksi, että suhde, joka mulla oli viimeksi järkytti mun tunne-elämääni, joka ei eron jälkeen vielä ole ihan kunnossa ollutkaan. Tapasin viime vuonna ihanan miehen laivalla ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Koska hän on naimisissa, tapasimme vain harvakseen ja tietty ihan salaa. Oli villiä menoa :). Ei mikään naistennaurattajan perikuva, semmoinen itsevarma ylipainoinen nallekarhu. Puutteessa parisuhteessa, siksi se niin villiä oli. Innostunut kokeilemaan uusia juttuja. Janosi kosketusta. Hoiteli duuniansa puhelimessa samalla, kun mä esim. hieroin sen niskaa. Ihanaa estotonta seksiä, molemmilla valtava tarve.

  Kun mä ajattelen sitä, mä kaipaan. Sen suuta, aistillista ylähuulta. Miehekästä varmuutta. Älykkyyttä. Ihanaa puhetyyliä, josta paistoi asuinpaikkakunnan suomenkielinen murre yhdistettynä suomenruotsalaisuuteen. Iloa seksistä ja aistillisuudesta, jopa kiitollisuutta.

  Kun mä ajattelen sitä, ahdistus vaanii takavasemmalla. Onko se niin, että hyvä seksi herättää tunteet? Hänellä se ilmeni ärtymyksenä, selittelynä kysymyksiin, joita en edes kysynyt. Mä taas itkin orgasmin saadessani, valtavia tunneryöpsähdyksiä. Lähdön, eroamisen hetket repivät. Salailu ja odottaminen tuntui sairaalta.

  Mä lopetin sen suhteen. Voi miks, miks mä en pystynyt vaan pitämään hauskaa!!??