Pakko päästä lenkille, joten koiralle päälle kaikki mahdolliset kuteet ja itselle islantilainen villapaita toppatakin alle. Paita maksoi yhden euron nelisen vuotta sitten kirppiksellä. Mahtaa myyjää nyt kaduttaa, kun talvet täällä etelässäkin muuttuivat näin arktisiksi.
Toppatakin olen saanut työkaverilta. Se ei ole kaunis, mutta erittäin käytännöllinen tälläiselle vilupyllylle, pituutta on nimittäin polviin asti. Siitä huolimatta, vaikka pitkien kalsareitten päällä oli villa- ja toppahousut, takalistoa kylmensi lenkin puoliväliin asti. Toppatakin paras puoli on hyvin istuva huppu, jossa on tekoturkisreunus. Kerran paleltuneet poskipääni ovat hyvin suojassa. Kun takin huono vetoketju joskus pettää, taidan tehdä yläosasta päähineen ja kaulurin yhdistelmän.
On mulla pari kunnon ulkoilu(laskettelu)takkia myös. Varsinkin Rukan takki on tosi hyvä ja käytännöllinen, huppua lukuunottamatta. Sen jos koittaa säätää niin, että se suojaa poskia, se peittää samalla silmät, mikä on melkoisen kiusallista. Ja lyhyet takithan eivät suojaa persusta.
Mä en muista milloin viimeksi olisi ollut sininen taivas auringonpaisteineen. Suuntasin suoraan peltotielle (Suomessa taitaa olla peltoja kaupungissa kuin kaupungissa), että sain kypällä nauttia valosta. Voi niin hienoa! Kuinka suuri onni, että me saadaan nauttia jostain näin kauniista kuin hangista auringon paisteessa.