Pysähdyin kaupassa lööppien eteen hetkeksi, vaikkei niissä lukenut kuin muutama sana. Tommy Taberman. Voi että se oli miellyttävä tyyppi! Siis telkkaristahan  tuo on tuttu ja joistakin lehtikirjoituksistaan. Runot ei mulle kelvanneet, vaikka niitä olen toki lukenut. Se nainen, joka aktiivisesti osallistui avioliittoni hajoamiseen antoi eksälle jonkun niistä runokirjoista. Siinä puhuttiin yhdessä runossa morsiuspuvusta, joka ommeltiin esinahoista, ellen väärin muista. Jostain lukemastani runokirjasta olen jo vuosia sitten kuitenkin kirjoittanut muistiin Tabermanin runon. Vanhuus jäi Tommylta kokematta.

 

Pudonnut pilli

 

Lapsuus on heleä pilli

johon ehdit puhaltaa

yhden ainoan kerran.

 

Nuoruus on raakileiden

aikaan kaadettu

makea puu.

 

Aikuisuus on tylsä veitsi

veistämässä puulusikkaa vanhuutta varten.

 

Vanhuudesta kurotat

yli aikuisuuden

yli nuoruuden

pudonnutta pilliä

vadelmapensaan juurelta

 

Et ylety.

 

Kylmään maahan

sinä synnyit.