Eikö suomalainen mies enää arvosta suomalaisen naisen vahvuutta? Täällähän on aina ollut vahvoja ja päättäväisiä naisia. Lukekaa vaikka Kalevalaa! Elämä täällä on aina vaatinut myös naisilta paljon. Ei se, että nainen on oppinut selviytymään tarkoita sitä, etteikö hän voisi myös olla tunteellinen ja herkkä. Ei se, että nainen haluaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa tarkoita sitä, etteikö hän nauttisi perhe-elämästä ja kodista.

  Mun mummoni, toinen koulutettu karjakko ja toinen rakennussiivooja (mahtui heidän elämäänsä paljon muitakin hommia tietysti) ovat olleet esikuvia lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Aina tekivät palkkatyötä kotityön lisäksi. Sota-aikana toinen hoiti lastensa ja työnsä lisäksi orvot serkut. Asui raja-alueella, mm. haki lumipukuisen hevosen kanssa yksin heiniä kaukana olevalta ladolta. Sankarinainen, jonka sankarimies oli rintamalla. Sankaruuteen riittää se, että toimii vaikka pelkää. Oliko Suomen mies siihen aikaan niin vahva ja peloton, ettei osannut pelätä vahvaa naista?

  Äitini on erittäin lahjakas ihminen, joka ei ole kätkenyt kynttiläänsä vakan alle. Mä olen ylpeä hänen saavutuksistaan. Itse valitsin aikoinaan kotiäidin roolin. Eläköön valinnanvapaus! Tunnen tyytyväisyyttä siitä, että lapsillani oli turvallinen ja rauhallinen lapsuus. Nyt paiskin töitä vanhaksi asti, että saisin edes jotakuinkin kohtuullisen eläkkeen.