Tulin ostarin läpi aamulenkillä. Yht'äkkiä kuuluu lumikasan takaa kauhean vaarallinen varoitushaukkubasso! Hätkähdetään molemmat, koira ja minä. Sitten kasan päälle ilmestyy valtava karvainen pää. Murre! Paikkakunnan suurin ja kaunein koira. Kierrettiin kasa ja käytiin tervehtimässä. Voisin vannoa, että Murre hymyili :)

Pentuna ne usein leikkivät yhdessä. Paha vaan, että Murre on niin iso, että pystyy ottamaan koirani koko kylkikaaren suuhunsa ihan helposti. Riehuessa ja painiessa se usein satutti koiraani, jolla näytti olevan paha dilemma: leikkiäkö vai ei? Kivaa oli, mutta tuskallista. Kunnes kerran pahan osuman jälkeen koirani suuttui Murrelle tulisesti: kimitti vihaista nartun käkätystään ja kävi Murren huulien kimppuun. Suuri koira häkeltyi täysin. Hallintakeino oli löydetty.

Oli ne niin söpöjä. Joskus Murren väsähdettyä ja kellahdettua kyljelleen maahan, koirani meni lepäämään sen päälle ja kiehnäsi siinä. Viileällä ilmalla se selvästi nautti toisen lämmöstä. Olisinpa pitänyt kameraa mukana...