Menopaussi kolkuttaa, mutta haittaako se mitään?  Mulla ei ole koskaan oikein ollut pms -oireita, mutta kuukautisten loppuessa mieliala on muuttunut alakuloiseksi niin kauan kuin muistan. Hormonitoiminta on jo selvästi muuttunut ja kuukautisiakin on vain noin kolmen kuukauden välein. Mitään kauheeta depistä ei ole tullut, vaikka sitä mä ehkä pelkäsin eniten. Oikeestaan hikoilu on ainut oire joka kiusaa, muttei sekään pahasti. Mieliala on ollut hetkittäin niin mielettömän hyvä ihan ilman syytä, että voi olla, että musta tulee onnellinen mummo : )). Mikä ihana ajatus!

  Mä olen ollut alakuloinen ja surumielinen koko elämäni. Se siis ei ole pelkästään seurausta erosta ja yksinäisyydestä. Pikemminkin ollessani allapäin mietin eroa ja yksinäisyyttä. Ennen mietin muita murheita. Äiti sanookin murheenkantajaksi. Tanskalainen tuttava sanoo tyypilliseksi scandinaaviseksi Hamlet -syndroomaksi. Ollako vai eikö olla...

  Sepelvaltimotaudin osalta mä kuulun riskiryhmään. Ajoissa, siis nyt viiskypäsenä, aloitettu hormonihoito suojaisi siltä, myöhään aloitettu lisäisi riskiä. Jos siis olen oikein ymmärtänyt. Toisaalta kantsiiko hormoneja käyttää, jos ei kerta ole sairaalloisia oireita? Pitäis tilata aika gyneltä, mutta kun sekin on niin veemäistä. Mielellään siirtää ja siirtää...