Ystävättären parisuhde päättyi ikävästi. Oli mielenkiintoista seurata kuinka hänen toipumisprosessinsa eteni  ihan niin kuin omanikin, mutta vauhdikkaasti. Toipui neljässä kuukaudessa. Mulla on mennyt neljä vuotta ja vieläkin kinnaa. Eteenpäin on toki menty, mutta tuntuu, ettei surusta pääse koskaan. Enkä mä ehkä pääsekään, jumiutuja kun olen.

  Juhlat meni hyvin. Eksä ei tuonut uusinta naistaan, miniä ei kiukutellut. Turhaan siis pelkäsin. Menin myöhässä paikalle ja muut ikäiseni lähtivät aikaisin. Kiva oli nuorison kanssa viettää aikaa. Nyt on kuitenkin taas ahdistunut olo. Eksän tapaaminen toi varsinkin ne pahat muistot pintaan. Eikä mies edes vaikuttanut onnelliselta, pikemminkin vaivaantuneelta ja reppanalta. Ei sekään hyvältä tuntunut.