Mun koirani koitti synnyttää, näin kuinka jalka vilahteli sen takapäästä ulos ja sisään. Työnsin ammattitaitoisesti käteni koiran sisään ja napsautin kädessäni olleen renkaan kiinni ja vedin: Lähes vaivatta ulos putkahti jämäkkä kullanruskea lihakarjan sonnivasikka, jonka nenään olin renkaan kiinnittänyt. Tunnelma oli rauhallinen: Kappas tosiaan, vasikan teki. Sen enempää minä, koira kuin vasikkakaan ei ollut mitenkään erityisen innoissaan. Vasikka ei itse asiassa edes katsonut meitä, möllötti vain eteen päin.
Sitten olinkin ison valkoisen pirttipöydän ääressä. Vieressäni oli tyttö, joka oli tehnyt sokerista koriste- eläimiä. Niitä taisi olla norsu, kirahvi ja kameli. Otin norsun käteeni ja ihastelin sitä. Jutellessani pöytäseurueen kanssa söin epähuomiossa koko elefantin! Tyttö oli itkuun purskahtamaisillaan, hänen äitinsä vihainen ja minä hämilläni kyselin miten voi korvata tekoni. Taisin tekoitkunkin vääntää. Äiti keksi korvaukseksi, että hänen tuleviin juhliinsa tehtäisiin lihasoppa koiran synnyttämästä vasikasta. Olisi hienoa ja erkoista. Ja minä myönnyin asiaan hyvillä mielin.