Ystävä soitti ja ihmetteli taas kerran miksen mä osaa päästää irti. Mä sanoin, ettei tämä  (koti, avioliitto, avioero, nämä tuoreet mielenjärkytykset samoilla teemoilla) mikään ilmapallo ole. Sinänsä ajatus on kaunis: mä päästäisin irti ja se kohoaisi hitaasti taivaan tuuliin, kunnes jossain yläilmoissa posahtaisi ja olisi iäksi mennyt.

Ihmisen elämä: alussa takertumista ja sen jälkeen pelkkää irrottamisen opettelua. Voi että mä olen surkea oppilas!