Ihan ensimmäinen ajatus mun päässäni oli herätessä eksä. Missä se on, mitä se tekee. Tunsin ikävää ja sitten surua. Näin on ollut monena aamuna. Kun mulla on ollut miesjuttuja, eksä on saanut painua taka-alalle, ajatukset ovat olleet jonkun toisen luona. Nyt ei ole pitkään aikaan ollut muuta, niin tottakai tämä mun elämäni tärkein suhde on se, jossa mun ajatukseni viivähtävät. Eli eikö mulla ole mitään muuta mahdollisuutta selvitä tästä, lakata ajattelemasta sitä, kuin hommailla muuta ajattelemista eli muita miehiä? Jotenkin niin latistava ajatus. Ja sitäpaitsi mä olen niin surkea hankkimaan miessuhteita. Pitkän avioliiton aikana oppi olemaan miesten suhteen hyvin neutraali (miksei eksä oppinut samaa naisten suhteen? epistä! ). Mä en osaa ollenkaan flirttailla. Oikeastaan mä en osaa edes katsella ympärilleni.