Vaikuttaako ilmanpaine mielentilaan? Eilen oli ihan hyvä olla yksinäisyydestä huolimatta, tänään se hiertää. Noin yleensä ottaen mun olotilani on muuttunut paremmaksi hormonikorvaushoidon avulla. Toinen kuukausi on aloitettu. Hikikohtaukset ovat vallan loppuneet ja mä nukun kunnollisia pitkiä yöunia. Mieliala ei ole muuttunut paremmaksi, jos ei huonommaksikaan. Vähän on huono omatunto, kun ei tullut ostettua kirkasvalolamppua. Ei kai siitä enään hyötyä oisikaan, ainakin lääkäri sanoi, että se hoito pitäisi aloittaa jo elokuussa. Toisaalta alkusyksynä valoa riitti: etelänmatka ja kaunistahan se on ollut täällä kotimaassakin. Eilenkin aurinko paistoi jopa kiusallisesti silmiin. Estääkö aurinkolasit auringonvalon hyväätekevän vaikutuksen käpyrauhaselle?

On tässä semmonen projekti menossa, missä yritän päätäni hoitaa ja jaksamistani parantaa. Semmoinen terapian tapainen. Keskitytään fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen. Mietitään uusia näkökulmia. Ryhmässä ammattilaisten avulla. Aika stressaavaa se on näin aluksi ollut. Muahan hävettää tämä mun mielialani, koska mulla on kuitenkin kaikki hyvin. Moni asia jopa paremmin kuin aviossa ollessa.

Unia muistan vähemmän kuin ennen hormonihoitoa. Maanantaiyönä heräsin kuitenkin painajaiseen. Oltiin eksän kanssa juuri kuoleen sukulaiseni talossa. Joku kauhea uhka oli tulossa. Jonkinlainen miesporukka. Kun kuulin niiden tulevan, juoksin etupihalle niitä vastaan (eksä lähti takapihan kautta kiertämään niiden taakse). Yht'äkkiä olinkin koira, siis oma koirani, ja huusin ampukaa vaan, tappakaa vaan, ei haittaa. Yritin pitää niiden huomion mussa, etteivät huomaisi eksää.

"Koiraunia seuraamalla pääsee selville viettielämänsä tilasta." Siis? Koira, joka uhrautuu...mitä se vois tarkoittaa? Ei raksuta.

                 "Kun muistelen kuinka ma kerjännyt, olen koirana lempeä täällä, miten rikasten portailla pyydellyt olen tuiskulla tuulissäällä, vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain - ja kun minä muistelen mitä mä sain ja mitä ma nielin ja vaikenin ja mitä ma  ajattelin!"