Ystävätär on eronnut muutama vuosi sitten ja elää yksin. Parikolme vuotta sitten hänellä oli miespuolinen nettikaveri, jonka kanssa tuli harrastettua nettiseksiäkin. Pari kuukautta sitten mies otti yhteyttä. Oli kuulema muistellut "hyvää kaveruutta" ja halusi tietää miten naisella menee. Siis ihan viattomasti, hän itse elää nykyään avoliitossa. Kuukauden he kirjoittelivat, vaihtoivat uusia kuvia. Vähitellen jutut taas menivät "levottomiksi" (kirjallista seksiä?) ja tapaamisestakin keskusteltiin. Nainen alkoi nukkua huonosti ja näki miehestä uniakin. Kunnes järkiintyi ja lopetti suhteen. Sanoi syyksi, ettei hän jaksa sitä, että sellaisesta jutusta ei ikinä voi tulla mitään pysyvää. Miksi kiusata itseänsä? Kuka haluaisi miehen, joka partnerinsa tietämättä harrastaa toisen naisen kanssa "mitäsenytonkaan"? Jos sellaiseen rakastuisi ja mies vaihtaisi partneria, niin voisiko siihen ikinä luottaa?

Meillä naisilla tunteet sotkevat hauskan pidon, joka ilman niitä saattaisi olla aivan harmitonta ( vuodatus.net/entries/edit/2474095 ).  Eihän "leikkikaverista" edes pitäisi alkaa suunnitella oikeaa kaveria. Ehkä se mies on vaan huomannut alkaneensa vakavaan suhteeseen liian nopeasti ( vuodatus.net/entries/edit/2504161 ) ja haluaa taas katsella ympärilleen. Ei sillä, että mä sellaisen täysin hyväksyisinkään. Pettäminen on aina väärin ja jälkikäteen pettäjä kyllä tuntee sen nahoissaan. Ja mitä sitoutumiseen tulee, ihmisten pitäisi pysyä päätöksissään ja taistella niiden puolesta.