Hirvittää hiukka, nimittäin huominen päivä. Mitä ihmettä mä teen koko päivän. Jo tämä ilta on ollut pitkä ja hiljainen. Tämä on mulle jatkuva ongelma. Kun ei huvittaisi mikään. Jos ei mitään ole sovittuna, niin yleensä ei tule tehtyäkään mitään. Väsyttää...pitäis mennä sänkyyn, mutta yleensähän mä syön. Ei vaan ole mitään hyvää (hyvä, hyvä!).

Kävin gynekologilla. Semmonen tietoviisas nainen. Yhtä kätevä (en edes huomannut kun se nappasi multa kierukan pois ja otti papakokeen. Nauratti.) ja yhtä vähän empaattinen kuin insinööri. Jäi vähän ontto olo. Eipä tarvi olla sama lääkäri ensi kerralla. Hormonihoidon aloitan tämän kuun lopussa. Tai siinä joskus. Jännittää, että auttaako se mua, nukunko paremmin, oonko vähemmän alamaissa, loppuuko hikikohtaukset. Oisin kyllä halunnut enemmän keskustella lääkärin kanssa. Oisko mielialalääkkeet sittenkin parempi vaihtoehto kuin hormonit? Mä luulin, että varhain aloitettu hormonihoito ehkäisee sepelvaltimotautia. Ei sitä kuulema siihen anneta. Parempi ois kuulema lopettaa tupakointi. Niin varmaan olisi, mutta mistä motivaatio?

Kysyin, et jos sattuisi seksiä tulemaan elämään, niin tarvinko ehkäisyä. Siis olen nyt viiskymppinen ja kuukautiset tulevat aika harvakseen. Hänen mielestään en tarvitse. Luotan siihen, sattuu se nainen tietämään näistä asioista enempi kuin keskiverto gyne. Ja mitä seksiä muka, hah!

Jos menis sänkyyn, niin ehkä heräisi aamulla jumppaan (siitäkin oon lintsannut).