Heräsin kauheaan koti-ikävään, silmissä kodin mäntypuulattiat. Keväällä ja nyt kesällä kotipiha varsinkin vilahtelee usein mielessä, koko "pellosta puutarhaksi -projekti". Mietin minkälaisiksi mun puuni ovat kasvaneet... Useinmiten mä toivon eksälle pelkkää pahaa. En todellakaan ole mikään hyvä ihminen.

Unta ei viitsi tulkita. Tai no : "Lattia on sama kuin kallio; olemisen perusta." Voi vide. Muuten se uni sekoitti elokuvaa, jonka juuri katselin (Biutiful), ihmiskauppoineen. Ja eilen luin blogia, jossa vaimo jäi kotiin miehen petturuudesta huolimatta. Eikä silläkään aina kivaa ole. Mutta kelläpä olisi. Ja esikoinen soitti, oli isänsä luona ottamassa aurinkoa pihalla. Mä hölmö oikein toivoin illalla, että näkisinpä jotain unta...

Työtä lukuunottamatta mä elän jo sitä yksinäisen vanhan naisen elämää, jota mä tulen elämään eläkkeellä. Siinä on puolensa, mutta tänä aamuna se ei vedä puoleensa.