Telkkarissa äsken nainen kertoi kuinka hän kääntyi buddhalaiseksi. Olivat kumppaninsa kanssa kumpikin aiheuttaneet surua perheelleen päättämällä jättää entisen elämän ja elää yhdessä. Sitä kesti kaksi vuotta ja sitten kumppani kuoli keuhkosyöpään. Nainen tuli siihen tulokseen, että heidän perheilleen aiheuttamansa suru kiersi heille takaisin. Ikään kuin karman laki.

Jos tommonen pitäis paikkansa, niin miksi mulla on kurjaa? Olenko mä ollut paha ihminen? Miks mä jouduin kasvamaan alkoholistien kanssa? Olinko mä entisessä elämässä vaikka Hitler ja nyt mulle kostetaan? Tai ei, mun elämässä on niin paljon hyvää, Hitler olisi varmaan jossain paljon paljon kauheammassa elämässä, jos elämä kostaisi kaiken. Paha vaan, ettei se muistaisi olevansa Hitler, se saattaisi olla vaan kauheasti kärsivä lapsi jossain, jolla ei ois hajuakaan mistään entisen elämän synneistä. Kauhean ruma usko tommonen sielunvaellus...