Kauheesti järkeä tähän uneen ei ole tullut näin pitkän ajan kuluessakaan, mutta jotain sentään. Pirttipöydän ääressä olivat mun ystävätär ja hänen tyttärensä. Heidän kotinsa ja perhe-elämänsä olen aina kokenut kodikkaan lämpöiseksi. Mutta nyt siihen tulee kuolema eli loppu: avioero. Mies petti. Kuinka tuttua. Ystävä ei kuitenkaan tunnu ottavan sitä niin epätoivoisen raskaasti kuin mä otin ja otan itse asiassa edelleen. Onko mussa jotain vikaa?

Häistäkin sain uutisen. Naimisiin menevät kuitenkin nuoret eikä vanhat. Mutta ehkä heidän liittonsa kestää iäkkääksi asti.

Tuli tässä mieleen, että olenko mä ajatellut avioliittoa jonkinlaisena "kultaisena vasikkana"? Asettanut sille Ally McBealimaisia odotuksia, jotka sitten tulivat kylmästi "teurastettua".