Ihan sanattomaksi vetää tälläinen olotila. Jotenkin tunteeton. Ei jaksa ajatella eksää ja sen temppuja. Ei ota pannuun. Sitä rakkautta, joka meidän välillä oli, ei uskalla ajatella, koska siitä voi tulla suru. Ajatukset pystyy nyt jotenkin hallitsemaan. Jos sattuu ajattelemaan, niin mottona on "olkoon paska". Se on mummon sanonta ajalta, jolloin se ei hyväksynyt yhden serkun kumppania. Siihen kuuluu vähättelevä äänensävy ja kädellä huitaisu : )).

Ei tämä voi iän kaiken jatkua, parasta nauttia nyt. Pää tyhjänä, karuselli on lakannut pyörimästä. Taistelu on tällä erää ohitse, kerätkää ruumiit!