Muutama yö sitten näin unen, jossa sivelin nuoren eksäni lihaksikkaita olkavarsia ja hoin: "Niin sileä iho, niin sileä iho." Samassa unessa heräsin monien unieni tutussa talossa ihmetellen missä mies on, kun ei ole samassa sängyssä. Talo oli täynnä myrkyllistä kaasua ja mädäntyneen hajua, jonka leviämistä oli yritetty estää tilkitsemällä esim. ovien rakoja rievuilla yms. Eksä oli yksin nukkumassa toisessa sängyssä muutaman oven takana. Muistan ajatelleeni rauhallisesti, että "niin, se nukkuu nyt muualla".

Yht'äkkiä tänään se uni tuli mieleeni. Tajusin, että nuoren eksän sileä iho kuvasi viattomuutta ja vilpittömyyttä mitä meidän nuoruuden rakkaudessamme oli. Että se oli todellista, vaikka se aikaa myöten haihtui pois. Ja mulle tuli kyyneleet silmiin tuova ikävän puuska, ikävä entistä aikaa, sitä miestä joka oli. Nykyäänhän se on vain pieni kuiva vanha mies, jota kohtaan en pysty tuntemaan juuri mitään.

Mä olenkin tänä syksynä ihmetellyt sitä kuinka ero kummittelee unissani viikoittain vielä vuosienkin jälkeen, ja sitä kuinka en voi muistaa mitään hyviä asioita avioliitostani, vain sen surkean lopun. Uni toi mulle viimeinkin hyvän muiston kunnollisesta rakkaasta nuoresta aviomiehestä! Ehkä se kaikki ei ollutkaan hukkaan heitettyä elämää.