Tänään töissä seisoin ulkona tupakalla ja lähelle hyppäsi leppälintukoiras. Mä olin just joku aika sitten ihmetellyt leppälinnun kuvaa Elisan kuvat -blogissa ja muistin vain kerran nähneeni sellaisen Uudenkaupungin saaristossa vuosia sitten. Siinä tulikin mieleen, että voisin ottaa vaikka kanarianlintuja. Olen aina haaveillut isosta papukaijasta, mutta tälläiseen asuntoon työssäkäyvälle ihmiselle se on aivan mahdoton vaihtoehto. Mulla on ollut sekä seeprapeippoja että undulaatteja, kanarianlintua ei koskaan. Täytyypä miettiä asiaa tarkemmmin.

  Kävin äsken tunnin lenkillä koiran kanssa. Löysin peltojen välistä noin hehtaarin lehtimetsäryteikön, jossa lauloi satakieli. Maalla mä en ikinä törmännyt satakieleen. Suomalainen urbaani luonto on tosi mahtavaa. Ja Etelä-Suomessa on myös erittäin vehmasta, paljon lehtipuita ja lehtomaista maastoa. Olen nähnyt täällä läheltä asioita, joita en ikinä nähnyt maalla, vaikka harrastinkin siellä metsissä ja pellonpientareilla liikkumista. Esimerkiksi parittelevia sammakoita ja siilen poikasen. Lenkillä sain idean alkaa kantaa kameraa mukanani ja kuvata kulttuurimaisemaa, ehkä lähinnä hienoja puita ja kukkia.